Tenttipäivän aamu. Jokainen, jolla on pieni lapsi tietää, että mihinkään ei lähdetä "tosta noin". Jokainen, jolla on pieni lapsi tietää, että mihinkään ei lähdetä "tosta noin" varsinkaan, jos itse haluat näyttää ihmiseltä.

Ripaus ripsiväriä ja viihdyttämään lasta. Ripaus meikkivoidetta ja vaipanvaihto. Ripaus ripsiväriä toiseen silmään ja lapsi repii kaiuttimia irti stereoista. Ripaus ihan mitä vaan ja samaan aikaan olohuoneessa tapahtuu ihan mitä vaan. Sitten pakataan ruuat, vaipat, kosteuspyyhkeet, lempilelut, vaihtovaatteet, tuttipullo ja saman aikaisesti ravaat lapsen perässä ympäri kämppää.

Puet rakkautesi huutavalle hedelmälle ulkovaatteet, siirrät pikkumussukkasi huutavana turvaistuimeen ja siirrät huutavana pönöttämään kuistille. Raahaat satakiloiset rattaat raput alas autolle. Haet satakiloisen turvaistuimen huutavalla kullanmurullasi autoon. Yrität purkaa vaunuja viisi minuuttia, kun mekanismi päättää olla yhteistyökyvytön. Tunget satakiloiset, kuraiset vaunut autoosi, joka on niin pieni, että kaverin lapsi luuli sitä mopoautoksi.

Ja matkaan käy! Vaasa - Laihia - Seinäjoki n. 80km.

Lapsi mummolaan. Puret vaunut, syötät lapsen ja kerrot tulevan päivän rytmeistä Mummalle. Kaikki hyvin.

Ja matkaan käy!

Seinäjoelle tultaessa on kova nälkä, koska en ehtinyt syömään lounasta. Ostan kahvin ja ruisleivän. Kello käy ja heitän puoliksi syödyn leivän roskiin. Kiiruhdan luokan eteen, koputan. Kukaan ei avaa. Outoa. Ketään ei ole missään. Tarkastan netistä, että olen oikeassa paikassa.

Olenhan minä, mutta tentti on vasta kahden viikon päästä.

Ja matkaan käy! Seinäjoki - Laihia - Vaasa n. 80km ( + 10km, kun ajoin vahingossa harhaan).    

Koska tämä on positiivinen blogi, totean, että onneksi tentti ei ollut esimerkiksi Travemundessa.