Sunnuntain aiheuttama hyvä fiilis hymyilyttää vieläkin sisällä, mutta on aika jatkaa matkaa. Tähtäimessä Tukholman maraton lauantaina 2.6. Menolento perjantaiksi ja pe-la yö hotellissa varattu jo ajat sitten. Paluulento lauantaina maksaa ihan liikaa. Toinen hotelliyö ja lento sunnuntaina kotiin maksaa liikaa. Laivat täynnä. En haluaisi olla kahta yötä putkeen poissa kotoa.

Hmm. En jaksa ratkaista ongelmaa. Jatkan uhkapelaamista. Jos voitan 300e, ostan lentolipun takaisin. Muussa tapauksessa en tiedä. Eikä just nyt kiinnosta. 

Se, pääsenkö parempaan lähtöryhmään juoksemaan, ratkeaa vasta perjantaina paikanpäällä Tukholmassa. Puolikkaan aikani kuulemma riittää, mutta tapauskohtaisesti edetään.

Sitten se suurin ongelma: Lenkit pitenee ja nyt tarvitaan aikaa. Lapsenhoito ja koulu lohkaisee suuren osan kaikesta ajasta. Tänään olen kiinni klo 07.30 - 21.00, joten ainoa vaihtoehto lenkille on illalla. Herännyt olen 06.45, joten haluaisin todellakin aikaisin nukkumaan. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada. 

Jos en mene juoksemaan, olen huomenna väsynyt ja kiukkuinen. Jos menen juoksemaan, olen vain väsynyt. Ja joka tapauksessa olen koko ajan väsynyt.

Eli reilu kuusi viikkoa uuteen starttiin Tukholmassa, aikatavoite 3.52. Sitä ennen pitäisi tehdä n.60 opintopistettä ja opinnäytetyö, olla viikko Kreikassa, pitkä viikonloppu Tampereella, juosta 4 kertaa viikossa, olla äiti ja lähteä kerran baariin. Hätähän ei ole tämän näköinen, vaikka tältä se hätä taitaa näyttää.