Kurkku kipeä. Ei treeniä - ei positiivisia ajatuksia.

Ei vaan, narrasin. Nyt näyttää siltä, että koulu valmistuu kesäkuussa. Voi sitä riemua! Saan jonkun tutkinnon tehtyä loppuun ja vieläpä ennen neljääkymmentä ikävuotta. Eipä olisi äiti tyttärestään uskonut. Samalla lupaan olla aloittamatta uutta koulua - ainakaan vuoteen.

Tämän kevään aikana olen törmännyt mielenkiintoisiin oletuksiin: Ei kai sulla Miia ole nyt vähän liikaa kaikkea? Ei. Pitäisköhän sun nyt vähän rauhoittua? Ei missään tapauksessa. Kuinka jaksat kaikkia juttuja pienen lapsen kanssa? HÄH? Nyt tipuin.

Eilen muun muassa olin Kokoomuksen kevätpiirikokouksessa Seinäjoella. Kenellekään ei varmaan tullut mieleen, että omasta mielestäni kävin minilomalla. Autossa mukavia jutustellen Seinäjoelle, mukavia jutustellen kahvit, paikallaan istumista kokouksessa, toisten ihmisten kuuntelua ja automatka takaisin mukavia jutustellen. Oi, olipa rankkaa. Sillä välin Bebis oli viihtynyt mummolassa erinomaisesti.

Mistä ihmeestä muuten tulee oletus, että äitiyslomalla äidin pitää olla lapsen kanssa koko ajan? Korkeintaan voit käydä muutamana iltana harrastamassa. Ja jos äitiyslomasta saatavaa rahallista korvausta mietin tuntipalkkana - tässähän ollaan töissä yötä myöten. Äideille pitäisi perustaa ammattiyhdistys. Mutta aikaa, jonka voit viettää lapsesi kanssa, ei voi korvata rahalla. Blaablaa. Minähän en tarvitse rakastamiseen ja hellyydenosoituksiin koko päivää. Pystyn aikatauluttamalla tekemään tarvittavat tunnejutut muutamassa tunnissa.

Ei vaan, narrasin. Kyllä mulla menee siihen noin kuusi tuntia.