Viimein odotus päättyi ja pääsin lähtöviivalle. Tavoiteaika 1.45 tiukasti mielessä. Taktiikkaa tein viime viikolla hiljaa mielessäni: Lämmittele kunnolla Bodyattackin tahtiin, luo positiivinen fiilis, käy pissalla juuri ennen lähtöä, etsi lähdöstä samaan tahtiin juoksevia, JUOKSE 5min. / 1km. Katso 15km jälkeen, mihin rahkeet riittävät.

Tuo vauhti 5min/km oli ehdottomasti se tärkein. Mulla ei ollut sykemittaria, ei kilometrimittaria, vaan ainoastaan sykemittarin kello ranteessa. Harjoituslenkeillä olin juossut kymppiä tavoitevauhtiin, en muuta. Oon harjoittelut tämän 7kk Bebiksen syntymän jälkeen aikalailla ihan vaan fiiliksen mukaan.

Masku puolimaraton:

Lähtöön 30 min: Menen lämmittelemään Bodyattackin tahtiin. Hyvä fiilis! Kevyt olo, keskivartalo tuntuu vahvalta, hartiat on auki. Ihmiset näyttävät iloisilta - se tarttuu.

Lähtöön 15 min: Syötän Bebistä autolla. Miten tässä taas näin kävi?

Lähtöön 10 min: Pissalla. Muistan lupaukseni "Pissaa kunnolla, rauhassa". Teen työtä käskettyä.

Lähtöön 5 min: Tungen lähelle maaliviivaa Toivo Sukarin viereen. Kuuntelen vaaleanpunaisia naisia, jotka aikovat juosta puolimaratonin aikaan 1.53. Päätän lähteä juoksemaan alun heidän tahtiaan ja jätän Toivon yksin.

Lähtö: Hauskaa! Kyyneleet tulevat silmiin. Tässä sitä nyt vihdoinkin ollaan. Porukka lähtee lujaa. Juoksen omaan rytmiin ja pysyttelen lähellä vaaleanpunaisia naisia.

1km: Tuuletan varovasti. Mennään hieman alle 5min/km.

3km: Ohittelen. Pidän rytmini. Vaaleanpunaiset naiset jäävät. Aika etsiä nopeampaa seuraa.

5km: Helppoa. Pelottaa. Jaksanko näin lujaa? Tuuletan. Takaa kysytään tavoitettani. Kappas vaan, Jaanalla sama tavoite. Puristetaan siis yhdessä.

6km: Yritän juoda vauhdissa. Tuloksena sadan metrin yskä, kun vettä meni sekä nenään että väärään kurkkuun. Tämä menee listalle "Harjoiteltavat asiat".

7km: Liikaa vaatetta päällä. Otan juoksupaidan pois ja kiinnitän numerolapun vauhdissa aluspaitaan.

10km: Käynti maalialueella. Aviomies vaunujen kanssa saa ottaa juoksupaitani. Huudan, että helposti menee! Ei ongelmia! Hieman pettynyt aviomiehen replikointiin. Ei kannustuslauluja - ei kannustuskylttejä.

12km: Tylsä kohta. Reitillä on paljon loivia nousuja. Ei helppo reitti. Haen tsemppiä katselemalla taivaalle.

14km: Huudan Jaanalle, että 2/3 menty. Jaksaa, jaksaa. Pysytään edelleen 5min/km vauhdissa. Alan olemaan aika hengästynyt. Hartioihin pistää.

16km: Ohittelen ja tulee hyvä tsemppi. Kohta on viimeinen raskas, jyrkkä nousu. Sitten lähden. Energiaa on. Mahtava fiilis! Päätän osallistua naisten kymppiin veteraanikisoissa jo tänä vuonna.

17km: Viimeinen mäki. Mää hyyyydyyyyyyyn! Katselen Jaanan sinisiä, loittonevia trikoita. Eiiiiii. Kumpi oli pahempi synnytys vai tämä? Synnytys. Kiihdytän vauhtia.

19km: En jaksa enää. Läähätän, juoksuasento laahaa. Muistan kaikkien tsemppaukset, kannustukset. En halua katsoa enää kelloa. Nyt juoksen loppuun asti niin kovaa kuin pääsen. Loppuaika on mitä on. Ajattelen synnytystä.

20km: Tuskaa!!!! Jokainen kannustava huuto reitin varrelta auttaa eteenpäin! Menkää ihmiset kannustamaan juoksijoita! Vilkaisu taivaalle - kiitos. Jaana on pysynyt koko ajan näköetäisyydellä.

21,1km: Maali. Käyn kiittämässä ja halaamassa Jaanaa, joka on minua 10 vuotta vanhempi. Ilman häntä ja hänen vauhdinjakoaan en olisi pystynyt. Jalkoihin sattuu. Itkettää, kun on niin hyvä fiilis. Käyn tarkistamassa loppuajan 1.45.41. Oho. Jäi vain 41 sekuntia tavoitteesta. Sen annan itselleni anteeksi. Olen yleisen sarjan neljäs. 51 osallistujaa. Pronssista jäin 20 sekunnilla. Pääsen kuitenkin korokkeelle ja saan myös mitalin. Se on mun ensimmäinen juoksumitali.

Nyt maanantaina väsyttää, mutta olen todella onnellinen. Elämässäni ei ole paljoa asioita, jotka olen vienyt suunnitelmallisesti läpi alusta loppuun asti luovuttamatta. Asioita, joissa olen tehnyt työn kokonaan itse. 

Tämä oli alku, ensimmäinen juoksu. Nyt alan harjoittelemaan vielä suunnitelmallisemmin, nauttien jokaisesta kilometristä. Kesäkuun Tukholman maraton on seuraava tavoite, sitten alan juoksemaan kymppiä ja puolikasta. Kestävyysurheilu on siinä mielessä hyvä laji, että siinä ikä ei ole rajoite (vielä), päinvastoin.  Nyt kirjoittamaan sähköpostia Tukholmaan, jos irtoaisi parempi lähtöryhmä...