Missä se Gerbyn aamuruuhka on? Ihan oikeasti kyselen. Moneltako se on ja missä? Viimeisten kuukausien aikana olen etsinyt sitä 07.00, 07.15, 07.30, 07.45, 08.00 ja 08.15. En ole löytänyt. Vai onko se kuuluisa ruuhka se, kun autot ajaa letkassa kohti ohitustietä 40km/h ja matka kestää maksimissaan 5 minuuttia kauemmin kuin sunnuntai-aamuna? Eihän se voi olla SE ruuhka, eihän?

Tutkin jälleen vähän tilastoja veteraaniurheilusta. Ehkä mulla olisi mahdollisuuksia pikkukilpailuissa. Jos juoksin puolikkaalla vaihtelevassa maastossa kympin alle 50 min. ja jatkoin samalla vauhdilla matkaa vielä 11km, kuinka paljon pystyisin pudottamaan tuosta ajasta, jos tavoitteena olisi kymppi? Ennen raskautta en päässyt juoksemaan neljään kuukauteen, raskaana olin sen 8 kuukautta ja juoksun aloitin kuukauden synnytyksestä. Kaiken kaikkiaan juoksusta oli siis yli vuoden tauko ja nyt olen juossut vasta neljä kuukautta tosissani univelkaisena. Jos saisin juosta vuodenkin terveenä lisää, montako minuuttia aika tippuisi?

Hmm. Pitäisiköhän sittenkin osallistua jo kesällä johonkin kilpailuihin? Minuahan ei häviäminen haittaa. Tässä on vaan ja ainoastaan voitettavaa. Saisin kisarutiinia ja näkisin muita kilpailijoita. Kyllä, minuun on pakko tutustua, vaikka ei haluaisikaan. Hmm.

Hmm. Mun on pakko saada valmentaja. Joku, jolla on pilke silmäkulmassa. Ei todellakaan Mörököllin homma. Mun on pakko saada sykemittari, jossa näkyy km/h. Selkeästi Mörököllin homma. Hmm.

Mutta faktoista ei pääse yli eikä ympäri. Jos haluaa juosta lujaa, on juostava. Jos olet tänään kiinni klo 06.45 - 21.00, on jälleen yöjuoksun aika. Satoi tai paistoi. Vapaa-aika on muutenkin yliarvostettua.

Nyt ottamaan selvää, miten saan iPhoneen äänikirjoja. Pitkille lenkeille sopisi hyvin Hercule Poirot ratkomaan murhia. Ja muka liikuntaa ja kulttuuria ei voi yhdistää? Pah, sanon minä. Pah, sanoo Hercule.