Tänään oli kunnon treeni. Tarkoitus oli juosta Raippaluodon sillalle ja takaisin. Kukaan ei vaan ollut kertonut, että siellä ei ole jalkakäytävää. Vai onko? Missä? En nyt kuitenkaan sellaista löytänyt. Vaihtoehdoksi jäi juosta tienreunaa, jossa ajetaan parin päivän simahuuruissa 100km/h - ei kiitos, joten suuntasin Gerbystä kohti Singsbyä.  

Viime viikon sairastelun ja baari-illan jälkeen en odottanut pitkältä lenkiltä yhtään mitään, mutta mitä ihmettä! Ensimmäiset kaksi tuntia meni maisemia ihaillessa. Singsby ja Karperö, kyllä taas ajatus lepäsi.





Aina ennen korvissa soi Radio NRJ, mutta enää ei vaan pysty. Katsoo sitten muutaman kuukauden päästä, kun soittolista on vähän vaihtunut. Nyt mennään Radio Suomipopilla ja mitä muistoja mieleen tulviikaan! Välillä nauraa kikattelin peltojen keskellä, kun mieleen muistui Vammalan seurahuone ja Silja Euroopan karaoke.

Sepänkylän keskustaan, Prismalle. Homma toimi. Askel rullasi ja vilkuttelin tutuille kuin Kuningatar Elisabeth. Prismalle oli kerääntynyt ihmisiä. Luulen, että odottivat vanhojen autojen kulkuetta tai sana saapumisestani oli saavuttanut heidät. Pyrhälsin ohitse kevyellä askeleella, pieni hymy suupielessä, ablodien saattelemana. No ei kai, mutta mun päässä taputettiin.

Lienkö yrittänyt vähän liikaa, koska esiintymiseni jälkeen tahdonvoimani ehtyi. Jalkoihin sattui, keuhkoissa tuntui lauantain baari-ilta ja mulla oli pissahätä. Aina. Aina. Kun Suomipopilta kajahti Riki Sorsan Joki, tuntui se veitseniskulta virtsarakkoon. Oli pakko sammuttaa koko helkkarin radio ja juosta lyhintä reittiä vessaan. Harmi vaan, että oikoreittini vei Rapavuoren kautta, joten jyrkkää nousua vuorelle ei varmaankaan voi sanoa lyhimmäksi reitiksi, vaikka iPhonen karttaohjelma niin väittää.

Kotona vilkaisu tilastoihin: 2h 45min ja matkaa tuli 27km. Ei paha. Varsinkin, kun lönköttelin ekat 15km. Ensi viikolla uudestaan!