Tänään meinasin jättää lenkin väliin. Olin ihan poikki. Raskas päivä, yltyvät selkäkivut ja lenkin ainoa mahdollinen ajankohta klo 21.00. Ei mitään herkkua mennä juoksemaan tunnin lenkkiä ja vetoja tuohon ajankohtaan, kun kroppa haluaa mennä nukkumaan. 

Laitoin Kahvakuulan nukkumaan 21.00 ja lenkkivehkeet päälle. Istuin paikallani 20 min. tehden vaihtokauppaa mielessäni. Mitä saan, jos menen. Mitä saan, jos en mene. En keksinyt mitään, mitä saisin, jos en menisi juoksemaan.

Kymppi meni rennosti, vaikka viimeiset kolme kilometriä kärsi pahasti myöhäisestä ajankohdasta ja väsymyksestä. Loppuun tein viisi nopeaa vetoa kotimäkeen polvet nousten. Tuntui jälleen kerran hyvältä ulkoiluttaa tunkkaista mieltään tunnin. Nyt on taas perspektiivi omaan elämään kunnossa ja elämä näyttää positiivisen puolensa.

Kotona odotti Mörököllin paistama jättipihvi ja jälkiruuaksi kiltti Kuusvee kiikutti mulle irtokarkkipussinsa, jossa oli ainakin satagrammaa taivasta. Kaupasta pyytämäni lempi-irtokarkit eli vadelmalakritsipääkallot, Bubbsit, oli tietysti jo syöty, mutta olihan tuo niin kiltisti tehty.

Jälleen kerran tuli todettua, että vaikka ei millään jaksaisi lähteä treenaamaan, kannattaa silti lähteä. Koskaan ei tiedä, mitä kotona odottaa.