Vihdoinkin sain tehtyä päätöksen veteraanien SM-kisojen suhteen. Tai oikeastaan valmentaja sai. Tarvitsin vaan sen pienen potkun. Sen pienen tönäisyn oikeaan suuntaan. Voisinko osallistua jo nyt vai onko huono idea? Tottakai voit, saat kokemusta. Kiitti, se riitti mulle.

Todellakin kokemusta. Nämä ovat siis yleisurheilun veteraanien SM-kisat. Oulussa, elokuun alussa. Ne käydään stadionilla. Siellä on katsojia katsomossa. Ja kuuluttaja, joka esittelee juoksijat. Siellä on kovia juoksijoita. Ja minä. Nyt jo pyörryttää. Tulikohan haukattua taas pikkuisen liian iso pala käpykakusta?

Kävin läpi edellisvuoden tuloksia. Voittaja, idolini Leena Puotiniemi ajalla 34min. ja risat. Kakkonen 38min. Kolmonen 44min. ja risat. Okei. Puotiniemi lähtee Lontoon olympialaisiin, joten Leena tuskin on samalla viivalla. Muuten olisi tullut tukkaan voittajalle varmaan reilut 10min, koska nykyisellä kunnolla alle 40min. juoksu on ihan mahdotonta. Ei niin koviin tuloksiin pysty vielä pariin vuoteen, mutta tuo kolmas sija. Hmm. Luulen, että kaikkien sarjojen naiset (30v - 70v) juoksevat saman aikaisesti ja huomasin, että muissa sarjoissa oli paljon aikoja 45min. ja hieman päälle. Kirittäjiä siis löytyy. Viime vuonna joku 70v. nainen oli juossut kymppitonnin 53 minuuttiin. Miettikää! Hui! Niin kunnioitettavaa!

Loppujen lopuksi kilpailen kuitenkin itseäni vastaan. Eilisellä VK-lenkillä (vauhtikestävyys, mennään jo lujaa) pistelin 5km:n kovan pätkän. Syke nousi 180 ja tuollaista lukemaa en ole nähnyt vuosiin. Eilen pystyin jopa juoksemaan tuollaisella sykkeellä kolme kilometriä. Jumpassa saatu hetkittäinen suurin syke on ollut 172. Kunto siis nousee ja pystyn työskentelemään korkeammissa sykkeissä pidempään. Hyvä. Siinä läähättäessäni ja itseni kanssa kamppaillessa tein muutaman periaatepäätöksen. Juhannusaattona voin juhlistaa hieman kuohuvalla (kuulostaa hyvältä, mutta laittisidukkaahan minä ainoastaan juon), mutta muuten kesä menee kuivasti kovan kaadon osalta. Juhannussunnuntaina ohjelmassa on jo 18km lenkki ja minähän juoksen sen nauttien.    

Tänään saa onneksi hölkkäillä rauhassa ja ottaa muutaman mäkivedon päälle. Itse asiassa eilisen treenin piti olla tänään ja toisinpäin, koska eilen luulin, että oli keskiviikko. Huoh. No, näitä sattuu. Tämä on myös viimeinen päivä, kun olen Kahvakuulan kanssa kaksin kotona. Mörökölli aloittaa loman ja minä menen töihin. Loman jälkeen Kahvakuula pääsee tarhaan. Arki muuttuu ja muutos on todellakin tervetullutta. Tulevaisuudessa vapaat päivät kaksin Kahvakuulan kanssa kotona on luksusta ja ihanaa vaihtelua arkeen.



Mörökölli, jonka yltiönegatiivisesta suusta kuulemme aina pahimman mahdollisen skenaarion, avautui aamulla, että kuinka ehdin syksyllä hoitamaan kaksi työtä ja treenaamaan viisi kertaa viikossa, kun Kahvakuula on hoidossa ainoastaan alle 5h päivässä. Että ei muka onnistu. 

Mielestäni kukaan ei pyytänyt Mörökölliltä tätä arviota ja mielestäni hän saa pitää mielipiteensä visusti pimeässä pesäkolossaan. Ja sitä paitsi Mörökölli unohti, että käyn syksyllä myös vaalikampanjaa paikasta kunnanvaltuustoon ja perustamani näytelmäkerho aloittaa toimintansa. Että revi siitä. Ja ei käpykakkua sulle!