Koska tuon yhdistetyn polvi- ja selkävamman takia treenit ovat jääneet viimeisten kolmen viikon aikana todella vähiin, on sitten ollut aikaa tehdä kaikkea muuta kehittävää puuhastelua. Lähinnä olen käyttänyt ne muutamat työltä ja lastenhoidolta liikenevät minuutit itseni säälimiseen ja yleiseen päänaukomiseen kaikille täysikäisille kanssa-asujilleni, mutta olen myös leiponut kakun. Kyllä, leivoin kakun. Suurin teko sitten maratonin juoksemisen.

Jos en voi kertoa teille juoksusuunnitelmistani tai siitä mahtavasta fiiliksestä, jonka saan juostessa, otan vapauden muuttaa blogini hetkellisesti leivontablogiksi ja auttaa muita uusavuttomia perheenäitejä tekemään itsestänne sukulaistenne silmissä kodinhengettären. Ainakin hetkeksi.

Elämäni ensimmäinen marsipaanikakku:

1. Osta valmis kakkupohja, jossa on kaksi kerrosta (väliä). Prisma on hyvä. Älä edes yritä tehdä sitä itse. Ei se onnistu kuitenkaan.

2. Tee mansikoista tehosekoittimella mössöä. Tunge se pohjien päälle.

3. Viipaloi kaksi banaania. Laita ne mansikkamössön päälle.

4. Osta hyla-rahkaa ja hyla-kermaa. Ne on makeampia, joten ei tarvitse sählätä sokerin kanssa. Sitä menisi kuitenkin liikaa. Tee mansikkarahkaa eli sekaisin purkki maitorahkaa, vatkattu purkki kermaa ja mansikoita. Unohda jotkut vähärasvaiset kermat. Ne ei toimi. Ne on muka hyviä, mutta ei ne ole. Älä edes kokeile. Trust me. Ei toimi. Lopeta nyt sen ajatteleminen. EI NE TOIMI!!!

5. Levitä rahka pohjien päälle.
  


6. Sitten vaan kakku kasaan.


 
7. Koska kakkuun tulee marsipaanipinta, päällystä se kermalla. Juu, ihan itse tiesin tämän. Tiedän myös piin sataseitsemänkymmentäviisi desimaalia ulkoa.



8. Kauli marsipaani tomusokerin päällä. Marsipaania saa valmiissa pötköissä. Prisma toimii taas. Osta varmuuden vuoksi kaksi pötköä. Ai, miksi? Katso kohta 9 ja 10.



9. Jos käy näin. Lisää tomusokeria.



10. Jos käy uudestaan ja uudestaan kuten kohdassa 9, älä menetä hermojasi. Se on vaan vitun marsipaania. Ja tuskin kenelläkään on parempaa tekemistä kuin kaulia sitä vitun marsipaania reilu tunti edes takaisin sellaiseksi helvetin levyksi, joka jää koko ajan kiinni tuohon perkeleen pöytään, vaikka lisäät sitä saatanan tomusokeria melkein koko perkeleen paketin.

11. Kun marsipaani on vihdoinkin kakun päällä, tee kulmakarvat mustasta marsipaanista. 



12. Lisää silmät.



13. Ja lisää nokka.



14. Nyt kakku on aivan täynnä tomusokeria ja sormenjälkiä, joten laita se päiväksi jääkaappiin. Aamulla marsipaani on mukavan kosteaa ja pinta aivan tasainen. Lisää kynttilät ja yhteinen synttärikakku miehen Seiskaveelle ja serkulleen Viisiveelle on valmis.



Kahvakuula täyttää kuukauden päästä yksi. Mulla on niin valtava, kunnianhimoinen kakkusuunnitelma, että itsekin toivon pääseväni pian treenaamaan täysipainoisesti (täysipäisesti). Tämä ei ole normaalia.

Mutta olenhan minä pikkuisen juossutkin. Eilen vetäisin kymmenen kilometriä 55 minuuttiin. Ajasta kolme minuuttia autoin erästä hätääntynyttä poikaa, joten ei se kunto nyt ole ihan kokonaan kadonnut. Tuo psyyke vaan luulee niin. Jos kuitenkin totta puhutaan, lenkki oli täyttä tuskaa. Polvi toimii edelleen hyvin, mutta alaselkä ja lonkka olivat tulessa koko juoksun ajan. Mutta hiljaa hyvää tulee. Kyllä tää tästä. Ja jos tää ei tästä, saa Kahvakuula sellaisen synttärikakun, että sellaista ei ole nähty tällä planeetalla. Muille planeetoille se on varmaankin ihan peruskauraa.