Aikuisten näytelmäkerho Ankka.

Lapsena rakastin näyttelemistä. Olin aina koulun näytelmissä ja halusin sen pääroolin. Sadut, tarinat, eläytyminen vei mukanaan ja kirjoitin myös muutaman näytelmän mm. keltaiselle paperille pääsiäisnäytelmän Herra Pupu , jonka esitimme naapurikoululle ja vanhempainiltaan tein vaatimattomasti oopperan. Äänitin c-kasetille Taikahuilusta pätkiä ja muut joutuivat näyttelemään oopperalaulajia. Taistelukohtauksiin hakkasin nauhalle ruuvimeisseleitä yhteen, jotta sain uskottavan miekkailuäänen. Mulla oli ideoita, halu tehdä ja ennenkaikkea mulla oli hauskaa. Jossain vaiheessa kaikki jäi. Sisälläni palo tarinoihin ja kirjoittamiseen säilyi, vaikka liikunta-alasta tuli elämäni keskipiste. Lopulta jalkojen asentovirheet, yksipuolinen harjoittelu ja liian vähäinen lepo teki tehtävänsä. Polveni sai lopetustuomion.

Muutama vuosi sitten makasin sohvalla sairauslomalla polvi täynnä kortisoonia ja mietin tulevaisuutta haikeana. Läppäri oli sylissä internet auki ja sivuilta tuli vastaan mainos - aikuiskoulutusta Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Joopa joo. Mulla on yliopisto edelleen kesken. Ai, siellä Seinäjoella onkin kulttuurituottamista. Mitä se on? Mutta ei mulla kuitenkaan ole varaa opiskella, on vakituinen työ ja omistusasunto. Mutta tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta. Jos hakisin sisään ja miettisin sitten uudestaan, jos nyt edes pääsen sisään. Joo, hyvä idea.

Nyt valmistun kesäkuussa kulttuurituottajaksi ja kulttuuri on palannut vahvasti elämääni. On aika tehdä asioita, joista nautin. Olen aina halunnut liittyä harrastajateatteriin, joten perustetaan sitten sellainen!

Aikuisten näytelmäkerho Ankka on avoin kaikille harrastajateatterista kiinnostuneille. Elokuusta alkaen kokoonnumme kerran viikossa harjoituksiin. Mukaan voi tulla syksy- tai kevätkaudelle, koska teemme kausille erilliset produktiot. Kausi huipentuun tietenkin spektaakkelimaiseen esitykseen. Lupaan jättää ruuvimeisselitaustanauhat pois, mutta Herra Pupusta en lupaa mitään. Tarkoitus on pitää hauskaa, uskaltaa irrottautua itsestämme, olla vähemmän vakava ja nauttia jokaisesta sekunnista.



Niin se polvi. Joo, on se.

2 päivää juoksuun.

Mun kurkku on edelleen jävla kipeä. Toivotaan parasta.