Tänään juostiin sitten jälleen juoksurattailla. Se muuten sujuu koko ajan paremmin. Pystyn rentouttamaan jo yläkroppaa jonkin verran ja saan lantion enemmän alle. Tuo rattailla juokseminen on kyllä ihan oma taiteenlajinsa. Juoksua ei saa rullaamaan eteenpäin, vaan työnnät rattaita mäkiä ylös samalla puskien voimaa jaloista. Olisi mielenkiintoista mitata sykemittarilla sykkeet juoksurattailla ja ilman, kun kyseessä on tuo sama lenkki, jota viikottain kierrän.  

Muuten juoksu tuntui helpolta. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Kahvakuula nukkui ja äiti vaan juoksi. Eipä juuri edes ajatukset häirinneet. Vedin kyllä ihan pää tyhjänä, nauttien harvinaisesta ajatusten hiljaisuudesta.

Viime viikolla sanoin, että Vaasassahan, kotikaupungissani, en maratoonia juokse. Vaasan Vasama järjestää Vaasan maratonin lauantaina 1.9 ja siinä kierretään sama reilun kymmenen kilometrin lenkki neljään kertaan. Mahdollisuus on myös juosta puolimaraton. Eilen tein välikirjanpidon (kirjanpitäjän tyttärenä on hei termit hallussa) kolmessa sekunnissa ja totesin, että rahaa ulkomaille lähtemiseen ei ole. Vaikka joku ihana maratooni lämpimässä maassa syksyllä houkuttelisi, ei tilillä ole katetta nyt, eikä syksyllä. Valitettavasti.

Sitten aloin miettimään, että miksi en muka voisi Vaasassa juosta? Mitä oikein pelkäsin? Keskeytystä? Tavoitteiden karkaamista väsymisen mukana Merenkurkkuun? Ei perkele. Täällähän olisi just paras juosta. Voisin pakottaa kaikki tutut kannustamaan reitin varrelle ja vetää urku auki. Jos keskeytän, niin eikö se ole mukavampi mennä autolla himaan itkemään viisi kilsaa kuin mennä Frankfurtissa hotelliin odottamaan seuraavan päivän lentomatkaa Tampereelle, josta menet autolla kolme tuntia Vaasaan. Ja hei, onko sillä nyt ihan oikeasti mitään väliä. Veikkaan, että jokainen vähän enemmän pitkiä matkoja juossut, on joskus joutunut syystä tai toisesta keskeyttämään. Keskeyttämään JUOKSEMISEN, elämä tiettävästi jatkuu.

Eli ilmoittaudun heti Vaasan maratonille, kun saan lapsilisät. HEEEEI! Kamoon. Älkää nyt viitsikö. Asiat tärkeysjärjestykseen. Kyllä se Kahvakuula saa joskus ruokaa.