Eilen sitten ulkoilutin uutta Tukholman Finisher-paitaani. Vauhti oli niin hiljaista, että varmasti jokainen vastaantulija ehti lukemaan paidan tekstin ja sisäistämään sen faktan, että minä olen juossut maratoonin. Vai oliko tässä pitäjässä vielä joku, joka ei ollut siitä kuullut mitään? Ei voi olla.



Joka tapauksessa lenkistä ei jäänyt mitään erityistä kerrottavaa. 7km ja 43min. Juoksin maratonillakin kovempaa. Hiivin syke alhaalla ja yritin välttää rasitusta. Lenkille on muuten todella järkevää lähteä välttääkseen rasitusta ja hengästymistä, mutta olenhan tunnetusti järkevä ihminen. Tänään olo on jonkunlainen. En jaksa iskeä itseäni tikulla silmään. Olenhan järkevä ihminen. Mutta juoksutossut olivat ainakin kuivuneet yhdeksässä päivässä ja Mörököllin syntymäpäivälahjaksi ostamat juoksusukat toimivat loistavasti. Sovimmekin, että tästä lähtien Mörtsykkä saa aina ostaa mulle sukkia lahjaksi. Sinne sukan sisään saa kyllä sujauttaa satasen tai toisenkin. En vastusta.

Tuleeko tänään lenkkiä? En tiedä. Kahvakuulalla on hieman lämpöä, joten en viitsi sitoa kipeää lasta juoksurattaisiin ja Mörököllikin kömpii takaisin pesäkoloonsa vasta yhdeksältä illalla. Tänään herätys oli 6.00, joten lenkkeily myöhään illalla puolikuntoisena ei tunnu hirveän houkuttelevalta. Mutta saa nähdä, päivä on pitkä ja avasin juuri uuden paketin Juhla Mokkaa.