KEVÄT! VIHDOINKIN! PELASTUS! VIHDOINKIN!  
  
Tämän viikon parhaita hetkiä. Nyt on jäät sulaneet meidän pikkuteiltä ja ehkä tärkein tavara, heti tutin jälkeen, korjattu kuntoon. Siinä se seisoo eteisessä ylväänä, odottaen kyytiläistä. Samalla poistui sata miljoonaa ajankäytöllistä ongelmaa. Nyt pääsen lenkille melkeinpä koska vaan!


  

Juoksuraattaat. Syvä huokaus. Ja toisen kerran.

Juoksuasentohan on näillä juostaessa äärimmäisen surkea, koska ne on mulle liian korkeat, mutta ei haittaa. Muutama lenkki näillä viikossa on ihan ok. Veljeni vaimoineen (1 kpl eli ihan lain mukaan mennään) löysi viime syksynä nämä kirpputorilta hintaan 25e ja "muutama" kilometri tuli näillä veivattua puoli vuotta sitten synnytyksen jälkeen Sepänkylän ja Karperön väliä lämpimässä syksysäässä.

Tästä sunnuntaipäivästä alkoi tiukkaakin tiukempi treeni. Yhtään en anna periksi. Tänään pidin Bodyattackin, joka käy tunnin vetotreenistä. Sitä ennen Fustrasin salilla ja illalla teen vielä keskivartaloharjoitukset sekä venyttelen kireyteen taipuvat paikat eli takareidet, lonkankoukistajat ja pakaran. Tukholmassa vatsalihakseni pitävät ryhtini koko 4h tai tarkemmin 3.52. Enempää en siellä juokse. Jos en siinä ajassa pääse maaliin, antaa olla.

Aamulla Mörökölli antoi mun nukkua. Bebiksen heräämisen jälkeen nukuin vielä ruhtinaalliset 2h. Maailma näyttää kieltämättä aivan erilaiselta, kun silmät pysyy kokonaan auki. Nyt on asennetta ja treeni-intoa! Huomenna aamupäivällä lähdetään heti Bebiksen kanssa kiertämään Västervik - Gerby - Västervik - puoliväli Gerby - Västervik.  

Onhan tässä nyt pari muttaa. En tiedä yhtään, onko Bebis kiinnostunut istumaan rattaissa 1,5h ja katselemaan asfalttia. Kiinnostus voi hyvinkin lopahtaa Gerbyn päässä, josta on sellaiset nelisen kilometriä kotiin. Rattaista puuttuu myös katos eli sateella ei varmaankaan voi mennä. Mutta luotto Bebikseen on kova. Viime kesänä voin todella huonosti ja halusin jo treenaamaan kovaa. Hieroskelin useasti mahaa ja kerroin Bebikselle toiveeni. Jos olet tarpeeksi iso, voit tulla maailmaan heti, kun viikot 37+0 on täynnä ja olet virallisesti täysiaikainen. Bebis kuuli äitiä ja syntyi 36+5 yli kolmikiloisena potrana poikana. Äidin samana päivänä tekemällä penkkipunnerruksella ei tietenkään ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Miksi muuten pojat on aina potria? Jos sanoisin tytöstä, että olipas potra tyttö, saisin varmaan äiti-lapsi-piireihin porttikiellon. Ei sillä, että meitä siellä muutenkaan näkyisi. Ei sillä, että niissä mitään vikaa olisi. Mulla on vaan äitiyslomalla vähän kiireitä...