Kuten kaikki oman elämänsä huippu-urheilijat, piti minunkin lähteä etelän lämpöön harjoitusleirille kuukausi ennen kilpailua.

Tällä kertaa Mörökölli kustansi oma-aloitteisesti itsepäisen nuorikkonsa perheineen Hämeenlinnaa kauemmaksi. Tänään päivällä pääsin ensimmäistä kertaa juoksemaan Rodoksen lämpöön ja ei varmaan tarvitse kertoa, kuinka mahtavalta tämä ilmasto tuntuu. Lihakset oli heti valmiina suoritukseen ja vauhti tuntui hyvältä. Tänään juoksin tunnin ja huomenna ajattelin vetäistä puolitoista tuntia.

Lomalla? Joo joo. Treenaat? Joo joo. Se on ihan parasta. Näkee eri saleja ja eri tapoja toimia. Jumpissa käyn myös ulkomailla ja parasta antia on ollut Nizzassa ranskankielinen Bodystep ja Reykjavikissä Bodycombat islanniksi. Jumppa on universaalia - sitä ymmärtää aina.

Meidän perheen loma on epäonnistunut, jos ei pääse treenaamaan (tai niin ei edes koskaan tapahdu). Treenaaminen on elämäntapa, intohimo. Ilman sitä kuolee sisältä. Töistä voi pitää lomaa, treenistä ei, koska se on osa elämää - sitä parasta antia. Treenistä voi voida huonosti fyysisesti, mutta ei koskaan henkisesti. 

Parina päivänä olen myös Fustrannut bikineissä nurmikolla, kunnes tänään Mörökölli hetken katseltuaan raportoi, että mun bikinien alaosa on liian suuri ja näkyvyys on -hmm- mielenkiintoinen. Huomenna siis jatketaan harjoituksia.

Näihin tunnelmiin! Kalimera / Kalipera tai jotain kali-alkuista tähän!