Harvemmin olen ollut viikkoa "lomalla" kohteessa, jossa on enemmän lapsia kuin aikuisia. Joka pariskunnalla on vähintään kaksi lasta mukanaan ja jos näkyy harvinaisempia symbiooseja eli yksilapsisia perheitä, on keskivartalon kummun perusteella lisää jo tulossa.

Koko hotellialue toimii lasten ehdoilla. Täällä vaihdetaan sulassa sovussa altaalla vaippoja vauvoille, imetetään taaperoita, yritetään käsitellä uhmaikäisiä ja annetaan periksi uhmaikäisille. Aikuiset hymyilevät toisilleen ja huutavalla lapsella saa osakseen vieläkin leveämmän, ennen kaikkea ymmärtäväisen hymyn. Ja jos oma lapsi ei huuda, naapurin takuulla huutaa - ilosta, surusta, nälkäänsä tai ihan muuten vaan. 

Lasten kanssa tanssitaan minidiskossa ja lauletaan pehmoleluiksi pukeutuneiden ohjaajien kanssa lastenlauluja. Lapset nauttivat Hello Kitty-paidoissaan, nauravat, saavat vanhempiensa huomion täydellisesti ja hyvä niin. Monelle lapselle se on valitettavan harvinaista herkkua. Kaikki asiakkaat ovat pohjoismaalaisia, yhtä suurta blondia perhettä. Yhtä suurta blondia lapsiperhettä.

Olen täällä kuin kala kuivalla maalla. Hieman vaivaantunut kala, joka on jo tippunut kuivaan maahan muodostuneeseen vanhaan joen uomaan. Sätkin auringon polttamana, evät hiekassa, haukkoen henkeä, odottaen sadetta lähinnä miettien, onko mun aivosuomuissa jotakin vikaa...

Täällä on myös yksi suomalainen lapseton pariskunta. Tulivat halvalle peruutusmatkalle. Onneksi heille tuli äsken lätkää telkkarista ainaisen Väiski Vemmelsäären sijasta. All Inclusive sai heidän kohdallaan todellakin uuden merkityksen.