Oi, jos pääsisin lenkille, mutta kroppa on toista mieltä. Palautuminen sunnuntain juoksusta on pahasti kesken. Näytän siltä, kun olisin vetänyt risteilyn Tallinnaan pidemmän kaavan kautta. Kasvoja turvottaa, silmät yrittävät pilkistää poskien alta. Tai sitten musta vaan tuntuu tältä. Bebistä ei nimittäin kiinnosta, jos äidin pitäisi levätä vähän tai jos äiti haluaisi nukkua edes seitsemään.

Just nyt töihinmeno tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta. Voin mennä vaikka solariumiin nukkumaan ruokatunnilla vartiksi! Siis vartiksi! Luksusta.

Kuvia sunnuntain juoksusta? Ei ole.
Miksi ei? Parisuhteeni mörököllimmän osapuolen mielestä valokuvaaminen julkisilla paikoilla on jotenkin noloa.
Eikö edes palkintojenjaosta? Ei. Bebis oli sylissä, ei voinut kuulemma kuvata.
Eikö edes juoksukuvaa 10km kääntöpaikalta? Ei. Bebis nukkui vaunuissa.

Yksi kuva on. Lämmittelystä. Pakotin. Mörökölliä v*tutti, kun joutui ottamaan kosketusnäytön takia hanskan pois kädestä. 



Mitähän Bebiksestä tulee, kun isä on Mörökölli ja äiti Teletappi?