Viikko ja puolimaraton.

Oon tehnyt juuri niinkuin EI olisi pitänyt. Muutamana iltana menin kiltisti nukkumaan sovitusti klo 22.30, mutta sitten lipsui nukkumaanmeno klo 23.00, klo 23.30, klo 00.15 ja ystävämme univelka kasvaa vaan. Lihashuolto? Ei kerrottavaa. Tissuttelu? Oon todella pahoillani.

Eilen tuli muutama synkkä pilvi tavoitetaivaalle. Lähdin illalla lönköttelemään rauhallisesti ja yhtäkkiä rupesi pistämään. Pistäminen kasvoi ja kasvoi valtavaksi koko kylkeä ahdistavaksi pistoksi. Kesti 20 min. ennen kuin pistos talttui. Loppulenkki meni ihan normaalisti. En ollut juuri syönyt, en todellakaan juossut lujaa. Mistä on kysymys?

Aamulla lähdin koiran kanssa ulos. Rauhallisesti kävellen - pistos tuli takaisin. Mitä nyt?

No, olkoot. Unohdin jo koko jutun. Tuo ei pilaa ensi sunnuntain juoksua, koska sitä ei ole olemassa. Yykaakooneeviikuuseikasiysikymppi! Avain kuussa! 


   
Pääsiäiskori tulppaaneineen menossa ulos. Pohjanmaalla virvotaan lankalauantaina ja meillä kävikin kuusi pientä virpojaa. Olin ihan innoissani! Mun ensimmäiset virpojat ikinä!