Tässä se nyt on. Tukholmaan lähdön aamu. Huomenna elämäni ensimmäinen maratooni. Tähän on tähdätty vuosi. Viime kesäkuussa Kahvakuula teki äidistäkin vielä kahvakuulan näköisen. Pitkä matka on ollut siitä tähän pisteeseen. Kun Kahvakuula syntyi keskiviikkona elokuun 31.päivä, menin lauantaina sekä sunnuntaina pienelle kävelylle. Maanantaina pidensin lenkkiä, samoin tiistaina. Viikko synnytyksestä tein kävellen tunnin hikilenkin vaunujen kanssa. Saman viikon lauantaina menin treenaamaan salille painojen kanssa ja siitä lähti treenaus kunnolla käyntiin. Ensimmäinen juoksulenkki neljä viikkoa synnytyksestä kesti 30min. Se meni yllättävän kivuttomasti, vaikka se ei kivalta tuntunutkaan, joten muutaman päivän päästä pidensin juoksumatkaa tuntiin. Mörökölli oli päivystänyt kotona puhelimen ääressä, kun pelkäsi, että tuuperrun jonnekin pöpelikköön. Mutta ehei. Juoksuasento oli ihan kaamea, koska keskivartalo ei tukenut vielä ollenkaan vatsalihasten ollessa todella huonossa kunnossa, mutta hammasta purren sain itseni onnellisesti kotiin.

Viime yönä näin jälleen unta. Oltiin koko perhe Tukholmassa. Juteltiin niitä näitä ja yhtäkkiä huomasin lähdön jo tapahtuneen. Lähdin muiden perään, mutta kohta kadotin muut. Juoksentelin hirveään vastatuuleen huoltoalueella, enkä päässyt kunnolla eteenpäin, vaikka kuinka yritin. Kun vihdoin pääsin takaisin oikealle tielle, olin ihan poikki. Kaksi kilometriä juostuani tuskaisesti tajusin, että unohdin ottaa ajanottosirun mukaan. Keskeytin. 

Tämä on siis ensimmäinen näin pitkä juoksuni koskaan. Pisin lenkkini on 27km, mutta tämä on 42km. Ykköstavoite on 3.52. Kakkostavoite on alle 4h. Kolmostavoite on päästä maaliin. Mikä tahansa näistä tavoitteista toteutuu, olen tyytyväinen. Maratoonin juokseminen on kuitenkin AINA maratoonin juokseminen. Ei mikään pikkujuttu. Jos matkalla tapahtuu jotakin ja katson järkevämmäksi oman terveyteni vuoksi keskeyttää, keskeytän. Tämä on kuitenkin VAIN maratooni.

Kylmää ja sadetta luvattu huomiselle. Kävin taas ostoksilla, koska ostamallani helleasusteella jäädyn jo ennen starttia. Nyt on kunnon releet sadekelille ja en pääse kampaajalle tässä kuussa. Mörököllikin vaan nauraa, kun otan tämän niin vakavasti. Kampaamokäynnin vaihtaminen juoksuvaatteisiin kertoo jo erittäin vakavasta hurahtamisesta, kuten myös kynsien leikkaaminen. Synnytin jopa raatokynsillä, mutta nyt kynnet saivat lähteä, jotta saan paremman otteen juomapulloista juostessa. Hmm.

Kaikesta huolimatta tämä oman elämänsä huippu-urheilija aikoo pitää Tukholmassa hauskaa. Aion fiilistellä varastot täyteen ja imeä itseeni juoksun iloa. Oli lopputulos mikä tahansa, olen onnellinen, että uskalsin.  

Kovasti tsemppiä myös kaikille muille samaiseen juoksuun osallistuville! Vedetään toisemme yhdessä maaliin!

Neljä tuntia ja olen Tukholmassa. Tänään vedän päikkärit.