Tänään toteutui eräs suuri unelma. Olen juurikin niin ärsyttävä, että en kerro siitä vielä yhtään mitään. Mutta se kala jäi verkkoon. En vielä tajua koko juttua ja olen jotenkin onnellisen ihmeissäni, joten tätä pitää sulatella hetki. Ja EI EI EI - en todellakaan ole raskaana.

Äsken oli pitkä lenkki 2/3 ennen Tukholman maratonia. Tohloppi, Rantatie, Särkänniemi, Petsamo, Kissanmaa ja Hakametsän jääkiakkopyhättö. Kävin kääntymässä Sähkötasolla, mutta sen tilalla oli kasa kerrostaloja. Riihipellonkadulla näin vanhan huoneeni ikkunan, narsissit kukki tutussa pihassa.

Järvensivu, Iidesranta. Paljon uusia kerrostaloja. Kaikki tuntui tutulta, mutta samalla vieraalta. Ratinan stadion, siellä on istuttu penskana Ilveksen jalkapallomatseissa. Ari Hjelm.

Hämeenpuisto. GoGo:n liikuntakeskus. Sieltä alkoi innostukseni jumpanvetoon. Aerobicohjaaja-kurssi vuonna 2000. Samana kesänä, kun koin pikaromanssin irlantilaisen nyrkkeilijän kanssa ja lähdin yksin Irlantiin. Syksyllä muutin Vaasaan tehdäkseni koulun loppuun. Jepjep.

Pyynikki, Pispala. Hävettää tunnustaa, että en ole koskaan käynyt Pispalan Pulterissa. Pispalan kuuluisat portaat ja takaisin Tohloppiin.

24km ja 2h 29min. 

Juoksu kulki rennosti. Juttelin samalla ystävän kanssa puhelimessa reilun tunnin. Loppumatkasta laitoin radio Suomipopin. Virhe. Siellä oli joku melankolia-ilta. Olin masentua lopullisesti Valintatalon parkkipaikalla, kun Anna E. lauloi sydämestä, jota hänellä ei ole, mutta jos se hänellä olisi, hän repisi sen. Hän oli myös poltettu rööki ja hapsuuntunut peitto. Ja minä jatkoin masentumistani. Ei tuollaista voi kuunnella lenkillä. Haluan olla Pikkuoravien kuuraketti tai sukkula Venukseen!

Muistoja, muistoja. Koulu ei muuten ole vieläkään valmis ja irlantilaista nyrkkeilijääni en tavannut enää koskaan. Hyvä niin, koska tuo laihialainen kolmiloikkaaja sopii mulle paremmin.