Kahvakuula täytti sitten vuoden ja taisi kahden päivän juhliminen viedä pienestä kuulasta kaikki mehut. Kuumetta 38,7 ja Kahvakuulasta on tullut puolityhjä Fitball. Puolitoista tuntia itkevän lapsen kanssa pääterveysasemalla onneksi riitti ja pääsimme lääkärille. Koska puhuimme ruotsia. Koska lääkäri ei puhunut suomea. Yhtään. Mutta en jaksa tästä nyt kommentoida. Olin vain iloinen, että osasimme ruotsia. Ei siinä mitään. Parin tunnin odottelun jälkeen olisin varmaan puhunut jo ihan mitä vaan.

Viime yönä Kahvakuula heräsi puolen tunnin välein. Monesti en ollut vielä edes nukahtanut uudelleen, kun uusi lähtö jo pinnasängyn luo tuli. Nyt ollaan kaksi väsynyttä vanhempaa, jotka mielenkiinnolla odottavat ensi yötä. Muu elämä laitetaan nyt pauselle siksi aikaa, kunnes Kuula on terve. Tämän päivän pitkä lenkki 24km jää nyt väliin. Näytelmäkerhoon ehtii ensi viikollakin. Juuri nyt Kuula heräilee kymmenen minuutin välein ja rauhoittuu vasta sylissäni, joten tämä syli ei mene nyt minnekään.

Viikolla treenit menivät ihan hyvin, vaikka 3/4 lenkeistä EI sijoittunut välille klo 9.00 - 21.30. En nyt jaksa murehtia juoksemista. Se Tampereen puolimaraton  menee varmasti ihan hyvin. Tiedän, että pystyn juoksemaan 13km sitä vauhtia, että pääsisin puolimaratonin alle 1.40. Tiedän kyllä, että siitä uupuu vielä 8km. Kisafiilis vie 2km, hyvät valmistelut ennen juoksua tiputtaa 1km ja asenne ratkaisee 2km. Jätän onnelle nuo viimeiset 3km. Kauden alkuperäinen tavoite oli kuitenkin alle 1.45, joten sen nyt rikon vaikka unissani, koska jo huhtikuussa meni 1.45.41. 

Äsken Kahvakuula taas heräsi ja Sami on selvästi huolissaan kaveristaan. Sami kipitti vauhdilla pinnikselle katsomaan kaveriaan ja yritti nuolla kaverinsa kättä.



Toivottavasti Kahvakuula on taas pian kunnossa ja kaverukset pääsevät leikkimään.