Tänään Tampereella oli puolipilvistä ja +19c. Kelpaa. Jalkojen palautuminen toissapäivän pitkältä lenkiltä oli vielä kesken, mutta mahtavassa kesäsäässä oli hieno rullata. Itse asiassa rullaus alkoi vasta siinä 20min. juoksun jälkeen. Kroppa on aina niin pihalla juoksun ensimmäiset minuutit ja monesti vasta 40min. kohdalla homma rupeaa toimimaan. Siksi Tukholmassa jälleen kunnon lämmittely ennen juoksua.

Mutta Tampereella on kesä! Ihmiset olivat lenkillä ja tänään ei todellakaan tarvinnut reippailla yksin.



Tiedän olevani nyt 2,5h kunnossa eli jaksan juosta tavoitevauhtia maratonilla helposti sen verran. Sen jälkeen vauhti on arvoitus. Pystyn vielä levolla, venyttelyllä, Fustralla ja hieronnalla lisäämään matkaa. Eikä saa aliarvioida fiiliksen tuomaa lisätsemppiä. Tavoite 3.52 on mulle kova, mutta se vaatii kaiken menemistä kohdalleen.

Bebiksellä on sitten eroahdistus. Mistä ihmeestä nuo niitä keksii? Kahdeksan ja puoli kuukautta oli ihan se ja sama, onko siinä vieressä äiti, isä vai naapurin Pera pitämässä kädestä kiinni tai nukuttamassa. Voin kertoa, että nyt ei todellakaan ole sama, kuka siinä matolla lelujen vieressä istuu. Ja siinä sitten pitää istua. Älä helvetissä edes yritä seistä tai istua sohvalla. Tee nyt tässä sitten lopputyötä, kun puntissa huutaa kuolaava nilkkapaino. Mustikkapiirakka auttoi ahdistukseen minuutiksi, mutta ei sitä viitsi noin pienelle piirakkakaupalla suuhun lapata. Kun kello lyö 22.00 ja pienten vauvojen pitäisi olla nukkumassa, on eroahdistus tiessään ja meno vaan kiihtyy. Tämän päiväinen lopputyön torperointi toi Bebikselle porttikiellon valmistujaisiini.