Silloin tällöin tulee seurattua blogini tilastoja. Sieltä näen kävijämäärät, en kuitenkaan tietoja yksittäisistä kävijöistä, joten voit ihan hyvin lukea salaa blogiani. Siksi blogit on olemassa. Näen kuitenkin ne hakusanat, joita on käytetty googlessa ja joiden perusteella google tarjoaa blogiani luettavaksi. Yleensä hakusanoja on ollut puolimaraton 1.45, Tukholman maraton, endorfiini tai Suomen mestaruus. Yhtenä päivänä kuitenkin löysin hakusanoista haun ´vaimo pissalla´. Olen pahoillani, että jouduit pettymään googlen ohjattua sinut blogiini. Lupaan yrittää välttää sanan ´pissalla´ käyttämistä, jotta en johtaisi teitä pissa-ihmisiä harhaan. 

Nyt on kiitosten aika. Haluaisin nöyrästi kiittää kaikkia ihmisiä, jotka ovat jaksaneet kuunnella loputonta puhetulvaani Tukholman maratoonista ja sen hirvittävistä olosuhteista, joita väritän kaikin tavoin. On kulunut jo reilu viikko ja en vieläkään osaa puhua muusta. Mutta eikö ole mukavaa vaihtelua siihen, että kertoisin jälleen Kahvakuulan unirytmeistä tai pissaamisesta? Kotona olen yrittänyt välttää aihetta "juokseminen, menneet juoksut, pissaaminen ja tulevat juoksut", mutta en millään pysty. Onneksi alkoi EM-fudis, joten kaikki mitä sanon Mörököllille matsin aikana menee enemmän tai vähemmän toisesta korvasta sisään, pissan läpi ja toisesta ulos.

Tukholmasta on kulunut 9 päivää ja en ole ottanut juoksuaskeltakaan yhdeksään päivään. En tunne olevani vieläkään, melkein viikon sairastamisen jälkeen, terve. Pissa on normaalia. Tänään illalla menen kokeilemaan uutta juoksupaitaani, jonka sain Tukholmasta. Ihan vähän vaan. 20 - 30 minuuttia vaan. Ihan hölkkää vaan. Raitista ilmaa vaan. En ole ollut liikkumatta näin pitkää aikaa edes synnytyksen jälkeen.

Muistatteko ne kieltomerkki-ihmiset tuosta naapurista? Jotka varoittelivat pissaavia koiria lasinsiruista nurmikollaan? Veikkasin, että homma jatkuu ja hommahan ilokseni jatkuu. Viime viikolla Vaasan Ikkunan (ilmaisjakelulehti Vaasan talousalueella) risuissa (lehteen voi nimettömänä jättää ruusuja ja risuja) oli ilmoitus, jossa ihmeteltiin ko. kylttejä. Pointti oli, että miksi lasinsiruja ei siivota pois. Ei kaikki osaa lukea. Ei varsinkaan monet lapset, jotka kulkevat juuri heidän ohitseen läheiseen leikkipuistoon. Hyvä veto. Ja se kirjoittaja en ollut minä. Minähän vain ihailen tapausta kaukaa ja pissatan koiraani toiselle puolelle tietä. Kirjoituksen jälkeen kyltit kuitenkin siirtyivät aitaan kiinni. 



Kyllä osa-aikaisen kotiäidin elämä voi joskus olla jännittävää!

Ja anteeksi vielä kerran pissa-ihmiset, kun johdatin teitä harhaan.