Aikoinaan yliopistossa meni muutama vuosi ennen kuin tajusin käsitteen konteksti, joka esiintyi kurssikirjallisuudessa yllättävän usein. Nykyään uutislehtien vakikamaa ovat globalisaatio, realisointi ja paradoksaalinen. Lehtiä lukiessani ja ihmisiä kuunnellessani olenkin törmännyt mielenkiintoiseen ongelmaan - taidan olla allerginen osalle sivistyssanoja. Aivoni jakaa ne kolmeen luokkaan:

1. Ymmärrettävät eli vakiintuneet sivistyssanat esim. optimistinen, krooninen tai realismi. Eivät aiheuta toimenpiteitä.

2. Pysäyttävät eli eivät niin automaattiset sivistyssanat esim. kolossaalinen, pittoreski ja synteesi. Aiheuttavat lukemisen / kuuntelemisen pysähdyksen, jolloin unohdat kaikki edellä lukemasi / kuulemasi, koska joudut miettimään sanan tarkoitusta.
         
3. Nollaavat sanat eli täysin vieraat sanat. Esimerkkejä ei edes voi kertoa, koska nämä sanat eivät todellakaan jää muistiin. Aiheuttavat lukemisen / kuuntelemisen lopettamisen, koska tekstistä / puheesta tulee hepreaa.

Minkä ihmeen takia sivistyssanoja viljellään näin paljon? Onko se älykkyyden merkki, että osaa outoja sanoja, joita suurin osa ihmisistä ei ymmärrä? Kannattaisiko puhua / kirjoittaa tavalla, jonka mahdollisimman moni ymmärtää?  

Infernaalista.

Tasan kaksi viikkoa puolimaratoniin. Kehonhuoltoa päivittäin ja järkevää juoksemista. Nyt ei riuhdota lujaa ja mennään rauhassa. Syödään hyvin ja terveellisesti. Huolehditaan nestetasapainosta, mutta ei tissutella. Mennään joka ilta viimeistään klo 22.30 nukkumaan, jotta ehtii nukkua 8 tuntia. Ei mietitä liikaa.