Tänään on lepopäivä ja jo nyt ahdistaa, kun tekisi niin mieleni juoksemaan. Flunssan jälkimainingeissa, kiireisen viikon keskellä, sain sittenkin ehjän treeniviikon viidellä treenillä. Torstaina lenkki oli jo vaarantumassa, kun lastenhoitohuki nappasi otteeseensa. Tilanne vaati pientä suostuttelua, mutta pian oli Kahvakuula juoksurattaissa ja miehen Kuusvee pyörällään kirittämässä. Lenkki ei muuten ollut kaikista helpoin. Työnsit raskaita rattaita ja jouduit samalla juttelemaan uteliaan Kuusveen kanssa. Koska Kuusveen vauhti ja keskittymiskyky ei ole niitä parhaimpia, jouduit myös toistamaan kaiken sanomasi kahteen kertaan ja sen jälkeen jouduit vielä vastaamaan jatkokysymykseen miksi. Mukavaa kuitenkin oli saada hieman seuraa lenkille ja Kuusvee jaksoi polkea mallikkaasti kaikki ylämäetkin. Ihmettelyä kuitenkin aiheutti, kun en pitänyt taukoja ollenkaan.

Eilen alkoi sitten osaltani kesäjumpat, koska edellisen viikon olin kipeä. Olen jättänyt jumppatunnit nyt minimiin, koska haluan juosta. Olen siis sanonut liikunnalle, josta maksetaan ei ja panostan ilmaiseen liikuntaan. Outo tilanne. Kesäisin perjantai-aamuna pidän kuitenkin suosikkituntini eli Bodyattackin. Kellonaika on 06.45. Uskotteko, että itse toivoin kyseistä tuntia? Noin 13 innokasta hyppijää oli raahautunut paikalle ja voi että tuntui hyvältä, kun näki tyytyväisiä jumppareita!

Huomenna tulossa pitkä lenkki. Lähipiiri on ollut flunssassa, joten kurkussa vähän kaivertaa. Mutta ihan vähän vaan. Mää kyllä selätän tämän. Pieni pelko on, että tulisin uudestaan kipeäksi. Viime viikon kipeily oli kuitenkin Tukholman vilustumisesta johtuvaa ja olen nyt varmaankin ollut avoin temmellyskenttä tuolle uudelle flunssalle. Jos nyt pysyn terveenä, voisin käydä heinäkuun alussa juoksemassa jonkun juoksun jossakin. Jos tulen uudestaan kipeäksi, turha kuvitella mitään kovempia juoksuja taas hetkeen. Tai katsoo, mitä valmentaja sanoo. Valmentaja, valmentaja. Oi, tuo kuulostaa niin hyvältä.